Kaipaan päivä päivältä enemmän sellaista ihmistä, jonka kanssa vois vaan olla. Sillee, ei tarvis tehä mitään. Kuha vaan olis, tuijottas telkkarii tai makais vaa sängys ja juttelis. Kaipaan sitä samaa aaltopituutta mikä tulee tiettyjen ihmisten kanssa. Entisen asuinpaikkakuntani kaverit tuntuvat yhä enemmän ja enemmän ahdasmielisiltä ja kapeakatseisilta. Ehkä jos hekin muuttaisivat vähän etelämmäksi suuremmille paikkakunnille niin tajuaisivat asioita, niin kuin minä ne nyt tajuan. Nykyisellä paikkakunnallani paras kaverini sanoi minun muuttuneen huomattavasti muutettuani tänne. Ehkä tajuan sen nyt itsekin. En ole enää rasisti, enkä piilorasistikaan. Lisäksi työkokemuksen karttuminen on tuonut minulle lisää itsevarmuutta siitä, kuka olen ja miksi olen se, mikä olen.

Rap-musiikki on tällä hetkellä se, jonka avulla pystyn käsittelemään ja lokeroimaan omia ajatuksiani. Ja saa ehkä vähäksi aikaa arjesta myös pois. Enkä nyt puhu mistään "mtv-rapista" niin sanotusti. Lähinnä kuuntelen vähän ehkä vielä UG:ssa olevia suomalaisia artisteja, jonka lyriikoista löytyy oikeasti sanomaa ja heillä on jotakin sanottavaa. Muutakin kun siis että muijii on ja pillua saa. Unohtamatta tietenkään massia, jota on aivan hillittömästi. Ehkäpä Suomi ei ihan vielä ole valmis ajattelemaan. Toisaalta taas ymmärrän, ettei kaikkia välttämättä kiinnosta se, mitä Itä-Helsingissä tapahtuu ja kuinka asiat ovat siellä väärin. Eiväthän ne tavallaan minuakaan kiinnosta, mutta onhan se hyvä tietää, mitä pinnan alla voikaan tapahtua. 

Koulu menee päin persettä, ja rahaakaan ei oo. Keeping you updated. Cheerio.